maanantai 26. joulukuuta 2016

The ugly Christmas jumper you wish you had.



Nyt jos olisin kaukaa viisas ostaisin joulualesta ensi jouluksi valmiiksi jouluneuleita koko perheelle, sillä ilmeisesti nämä jouluneuleet on nyt kovin trendikkäitä. Tänä vuonna vietimme joulun Turussa vanhempieni luona ilman trendikkäitä jouluneuleita. Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan pakoon kaatosadetta Helsingistä ja 30 kilometriä ennen Turkua alkoikin aurinko paistaa. Perillä meitä odotti valmis riisipuuro ja televisiosta joulurauhan julistus. Mies sai mantelin puurosta ja sitä myöten sai esittää toivomuksen. Minä olisin toivonut valkoista joulua, mutta mies ilmeisesti toivoi jotain ihan muuta, sillä lunta ei satanut koko viikonloppuna.

Illalla sisko saapui miehensä ja koiransa kanssa syömään jouluateriaa ja lahjoja availemaan. Me oltiinkin oltu todella kilttejä, sillä saatiin toivomamme harmaat pellavalakanat joululahjaksi. Äiti oli kuuleman mukaan metsästänyt niitä pitkin Turkua ja napannut viimeiset paketit ostoskoriinsa Finlaysonin myymälässä. Ilmeisesti moni muukin on tänä vuonna saanut joululahjaksi harmaat pellavalakanat mikä on tietysti iloinen uutinen lakanakauppiaille ja meille uusien lakanoiden omistajille.

Joululahjapaketeista paljastui myös Moimoin korvikset, suihkugeeliä ja body lotionia, Tonfisk Designin Milk & Sugar Set, Airamin termari ja Riitta Jalosen Kirkkaus-kirja. Koirat sai molemmat omat uudet pallot ja herkkuja. Mies sai myös viskiä ja vaatteita. Airamin termari oli itseasiassa miehen joululahja ja minä yritän tässä nyt olla omimatta sitä itselleni. Termari on ollut meillä pitkään ostoslistalla ja se tulikin joululahjana ihan pyytämättä! 

Tämä päivä on mennyt kotiin päästyämme nenä kirjassa kiinni. Ensi vuodelle olen jo listannut 25 kirjaa, jotka haluan lukea ja joululahjaksi saamani Jalosen Kirkkaus on yksi näistä kirjoista. Otin myös siskolta lainaa Mimmit 2 & 3-kirjat, sillä ne ovat jääneet kokonaan lukematta. En oikein pitänyt Mimmit (1)-kirjasta, mutta yksi ystäväni suositteli lukemaan kakkosen ja kolmosen ja kehui niiden olevan vanhaa kunnon Katherine Pancolia, missä ei taas ykkösosassa oikein oltu onnistuttu. Siispä ensi vuonna luen paljon kirjoja, pidän taukoa karkin syönnistä ja viinin lipittämisestä. Ansku kuntoon 2017-projekti alkaa viikon päästä. Sitä ennen on muutama työpäivä välissä ja aikaa syödä pois kaikki joulukarkit ja -leivonnaiset pois kaapista kummittelemasta. 

Tämän postauksen kuvituksena on kaksi tyytyväistä, väsynyttä ja maha täynnä sohvalla retkottavaa paimenkoiraa, jotka kiittävät viikonlopusta Turussa. :)
sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Televisiosta asiaa.



Televisio. Tuo olohuoneen katseenvangitsija, jonka edessä on vietetty liian monet tunnit. Meillä tuo kulttuurin kehto nostettiin seinälle ja maalattiin sen takana olevaa seinää mustaksi. Tämän idean krediitti menee täysin miehelleni P:lle, joka suunnitteli ja toteutti koko projektin. Minä olin toki mukana maalaamassa ja tarkastamassa, että maali osuu oikeaan kohtaan. 

Osallistuin pari vuotta sitten tällä pienellä DIY-maalaatelevisiopiiloon-idealla erään sisustusportaalin remonttikisaan ilman voittoa tai edes pääsyä finalistien joukkoon. Mielestäni tuolloin arvoisa valitsijaraati ei ilmeisestikään ymmärtänyt tätä loistavaa ja kätevää hyötyä, mitä tulee kun musta televisio nostetaan seinälle ja maalataan tausta samalla värillä, jonne tuo olohuoneen ei niin kaunis katseenvangitsija katoaa. Kun television avaa, tuossa mustassa seinässä oleva musta taulu herää eloon. Kätevää!

Toki seinämaalaus oli melko yksinkertainen remontti kertomani kisan tasoon nähden ja tuon kilpailun taisi silloin voittaa eräs suosittu suomalainen bloggaaja, jonka remontti oli ollut huomattavasti isompi ja vaativampi.

Entäs nuo johdot. Minne ne saa piiloon? Miten ne saa piiloon? Saanko porata reiän naapurin puolelle ja työntää johdot sinne? 
sunnuntai 11. joulukuuta 2016

On taas se aika vuodesta!



Tänä aamuna se viimeinkin iski: joulufiilis! En tiedä onko aamun pakkasilla vaikutusta asiaan vai eilisillä joululahjaostoksilla, mutta nyt se fiilis viimeinkin tuli myös minulle kertarytinällä. Olen tässä parisen viikkoa ihastellut sisustusblogeissa toinen toistaan ihanimpia joulusisustuksia. Minä en kuitenkaan innostunut laittamaan joulukoristeita kotiin, vielä. Muilla on ollut pieniä kuusia pöydällä, isompaa lattialla ja ikkunat täynnä valotähtiä. Kaunista ja tunnelmallista, mutta itse olin jostain syystä jämähtänyt marraskuun synkkään pimeysmoodiin väsyneenä ja mistään innostumatta, vaikka muuta yritinkin itselleni uskotella. Ehkä jatkuvalla pimeydellä, plussa-asteilla ja jatkuvalla vesisateella oli jotain tekemistä asian kanssa.

Meidän kodissa joulukoristelut on siis aika minimaaliset tällä hetkellä. Toisin sanoen niitä ei juurikaan ole. Pari vuotta takaperin joululahjaksi saadut valkoiset La Case De Cousin Paul-valopallot on nyt kuitenkin toista vuotta peräkkäin luomassa tunnelmallista valoa keittiön kauneimmassa kohdassa. Nuo valopallot kaivoin kaappien kätköistä jo hyvissä ajoin syksyllä ja siinä ne ovat todennäköisesti pitkälle kevääseen. Siivosin lempilipastoni päältä kaikki arkena siihen huomaamatta kerääntyvät ylimääräiset lehdet, kynät ja elektroniikan piiloon ja jätin siihen vain keittiössä majailevat kukkani ja nuo valopallot. Ei se kovin jouluiselta näytä, mutta nätiltä se ainakin näyttää.

Jos tämä joulufiilis nyt jatkuu vielä, niin ennustan ensi viikon vapaa-ajan menevän pitkälti joulukoristeita asetellen (ja ostellen), leipoen torttuja ja pipareita, glögiä keittäen sekä joulukortteja askarrellen ja lahjoja paketoiden. Eilen illalla joululahjoja paketoidessani kuuntelin samalla Spotifysta Christmas Peaceful Piano-soittolistaa. Suosittelen sitä, jos perinteiset joululaulurallatukset on kokeneet inflaation korvissasi. Joulufiiliksissäni suunnittelin tänä aamuna jopa tuon kuvassa näkyvän seinän maalaamista havunvihreäksi, mutta luulen sen olevan pikkasen liioiteltua joulukoristelua asunnon toisen omistajan mielestä. 
tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivää!


Meillä on juhlistettu Suomen 99. itsenäisyyspäivää pitkällä kävelylenkillä koirien kanssa pitkin merenrantaa. Päivä on ollut täydellisen kaunis, kylmä ja aurinkoinen. Aamulla aamukahvia juodessani katselin parvekkeelta upeaa auringonnousua tiesin, että tästä päivästä tulee hieno päivä!

Päivällä kävin lähikaupassa etsimässä sinisiä hyasinttejä itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta en niitä löytänyt. Päätin jättää muunkin väriset hyasintit ostamatta, sillä muistin taas jälleen kerran kuinka voimakkaasti ne tuoksuvat ja saan niistä helposti päänsäryn. Kummasti sitä aina unohtaa vuoden aikana joulukukkien voimakkaan tuoksun. Kaupasta tultuani käväisin lähimetsässä keräämässä muutaman havunoksan maljakkoon tuomaan talvista fiilistä kotiin. Se saa riittää tältä erää tunnelman luomiseen. 

Kuvassa näkyvän korvapuustin sai mies herkutella ihan yksinään iltapäiväkahvin lomassa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Minä ja koirat kuolasimme vieressä. Tosin koirat sai pienet palat herkkua ja minä tyydyin nautiskelemaan kahvista sellaisenaan herkkulakon takia. En tiedä johtuiko herkkulakon aiheuttamasta sokerivajeesta vai mistä, mutta pölyjä pyyhkiessäni vetäisin televisiopöydällä olevan lehden reunaan etusormeni ja sain verta vuotavan paperihaavan ja heikon olon veren näkemisestä. Laastaria etsiessäni muistin luvanneeni huomenna mennä luovuttamaan verta elämäni ensimmäistä kertaa. En tiedä mitä siitäkin tulee, kun heikottaa vähemmästäkin, mutta kokeillaan! 

Itsenäisyyspäivän ilta vietetään perinteisesti ja tiivisti television edessä katsellessa Linnan juhlien pukuloistoa kynttilänvalossa. Erityisesti odotan minkälaisen mekon Uhana Designin mimmit on suunnitelleet Naistoimittajat ry:n puheenjohtajalle Hannele Huhtalalle. Mekon kuosin on huhuttu olevan Uhana Designin ensi kevään mallistossa, joten siinäkin mielessä tuo mekko kiinnostaa. Varmasti juhlista löytyy monta muutakin upeaa mekkoa, mutta ennakko-odotukset Uhana Designin mekosta on suuret! 

Nyt me lähdetään koirien kanssa toiselle puolen saarta katsomaan auringonlaskua ennen juhlien alkua. 

Hyvää Suomen 99. itsenäisyyspäivää!
lauantai 3. joulukuuta 2016

Marraskuu meni jo!


Tässä kuitenkin muutama marraskuun ajatus:

1. Kun illan pukukoodina on smart casual, on seuraavan päivän pukukoodina comfy collage. Tai olisi ollut, jos seuraavana päivänä ei olisi ollut työpäivä. Sain kutsun saaremme uuden ostoskeskuksen VIP-tilaisuuteen, jonne menin vanhojen työkaverieni kutsumana viime keskiviikkona. Sen lisäksi, että oli todella kiva nähdä vanhoja työkavereita, oli myös hienoa päästä ensimmäisten joukossa näkemään mitä kaikkia ihania liikkeitä uudella ostarillamme on. Toki skumppa- ja viinitarjoilut hyvän ruoan kera tuovat myös hymyn huulelle tälle neidille, joten ei varmasti ole mikään yllätys jos kerron illan olleen oikein mukava. 

2. Marraskuun viikot ja viikonloput on ollut yhtä hulinaa. Töitä on riittänyt niin paljon kuin niitä on vain jaksanut tehdä ja osan viikonlopuistakin olen viettänyt töissä. Huomenna menen taas töihin ylitöihin, mutta tänään loppuillan vietän sohvalla koira jalkopäässä televisiota katsellen. On muuten kätevää, kun on koira sohvan jalkopäässä. Mikäli varpaita alkaa palelemaan, voi varpaat upottaa koiran turkkiin ja varpaat lämpiävät ilman, että tarvitsee nousta etsimään villasukkia kaapista. Joskus vastauksena varpaiden upotukselle saattaa olla murahdus, syvä huokaus tai kielellä lipaisu jalkapohjasta riippuen lämpöisen turkin omaavan herrasmiehen sen hetkisestä fiiliksestä. 

3. Yksi asia on varmaa. Tänä vuonna pidettiin kaikki lomaviikot kesällä, mutta ensi vuonna säästetään ainakin yksi viikko marraskuulle, että päästään kesken pimeimmän syksyn valohoitoon jonnekin lämpimään missä ei olla vielä käyty. Olemme hokeneet toisillemme ja kaikille meillä käyneille vieraillemme tätä asiaa kuin mantraa: ensi vuonna säästetään ainakin yksi lomaviikko syksylle. Toivottavasti muistetaan tämä päätös vielä keväällä, kun työpaikalla jaetaan kesälomien aikatauluja.

4. Veronpalautukset ja ylitöistä saadut ekstrarahat on kiltisti siirretty remonttikassaan säästöön odottamaan ensi vuoden remonttia. Viikko sitten minulle tuli yhtäkkiä todella onnellinen olo ajatellessani tulevaa remonttia. Budjetti alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa ja tajusin, että remontin toteutuminen on lähempänä kuin koskaan.