tiistai 20. syyskuuta 2016

Makramee-seinätekstiili freestylena.




Metsälenkillä nappasin maasta mukaan pari isompaa keppiä tarkoituksena testata taitojani makramee-seinätekstiilin teossa. Valmistauduin projektiin lainaamalla kirjastosta vuonna 1974 painetun Anne-Marie Bobergin ja Svennaås Elsien Makramee-kirjan, jota lueskelin iltalukemisena ja mietin millä tekniikalla toteuttaisin pienen käsityöprojektini. Lankana käytin jo kotoa löytyvää Novitan luonnonvalkoista tuubilankaa ja aloitin solmeilun pienempään keppiin ajatuksena, että eihän tähän kauan mene. No, tietenkin aikaa meni enemmän kuin kuvittelin. En ollut etukäteen miettinyt muuta kuin että käytän merimiessolmuja tekniikkana ja solmeilen jonkin kivan kuvion tekstiiliin. Muutaman rivin tehtyäni merimiessolmuja ymmärsin, että olisi ehkä kannattanut suunnitella kuvio etukäteen ruutupaperille. Purin pari kerrosta, piirsin ruutupaperille muutaman kerroksen ja aloitin melkein alusta. Menin suunnitelmani mukaan, kun ymmärsin, että tässähän menee koko päivä. Muutin suunnitelmaa lennosta ja sain työn valmiiksi. 

Jälkikäteen mietittynä oli typerää aloittaa seinätekstiilin solmeilua ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Se, että on päättänyt mitä solmuja käyttää ei ihan riitä luonnokseksi ja ohjeeksi. Tämä seinätekstiili on siis tehty hyvin pitkälti freestyle-versiona. Seuraavan kerran kaapissa odottavaan isompaan keppiin teen etukäteen hyvän suunnitelman enkä yritä saada sitä valmiiksi parissa tunnissa. Se saa olla isompi ja tarkempi projekti, josta toivottavasti tulee vielä hienompi ja näyttävämpi kuin tästä pienestä makuuhuoneen ikkunan viereen päässeestä tekstiilistä. 
sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syksymoodia odotellessa.

Meidän ulkolämpömittari näyttää tällä hetkellä 17 astetta lämmintä, joten on hankala virittäytyä syksymoodiin. Pari viikkoa sitten keräsin pihlajan oksia maljakkoon ajatuksena sisustaa kotia jo syksyä silmällä pitäen. Lopulta vein pihlajaoksakimpun parvekkeelle, sillä en halunnut vielä syksyä sisälle kotiin. Nyt on ollut niin lämmintä ja aurinkoista, että en vielä halua ajatellakaan syksyä muulloin kuin iltaisin illan pimetessä. Iltaisin annan syksylle periksi, upotan varpaani sohvan päädyssä olevaan lampaantaljaan, kaivan kirjahyllystä kirjan tai neuleen ja sytytän olohuoneen pöydällä olevat kynttilät. 

Näin valokuvia pohjoisesta ja siellä oli jo komea syksy, mutta täällä etelässä ruska ei ole vielä oikein edes alkanut kunnolla. Ensi viikoksikin on luvattu pelkkää auringonpaistetta ja parinkymmenen asteen lämpötiloja. Elä tässä nyt sitten syksyä! Ensi viikonloppua kohden ilma alkaa kuitenkin vähän viilenemään ja kirjoitinkin jo kalenteriini, että ensi viikonloppuna siivoan ja sisustan parvekkeen syksyä varten. Jos ilmat sallivat, pesen jopa parvekkeen ikkunat vielä kertaalleen. Suunnitelmissa on käydä kukkakaupassa ostamassa parvekkeelle syksykasveja ja Clash Olsonista aurinkokennolla toimiva valoketju, mikäli niitä on siellä vielä jäljellä. Olen haaveillut parvekevaloista jo pitkään, mutta en ole löytänyt mieleisiä. Clash Olsonin valokenno vaikuttaa juuri  sellaiselta mitä olen pidemmän aikaa etsinyt eikä se ole hinnallakaan pilattu.

Siihen asti kuitenkin nautin vielä tästä lämmöstä ja auringonpaisteesta. Ensi viikonloppuna sitten mietitään mitä syyskukkia parvekkeelle ostetaan ja tarvitaanko jotain muuta syksyistä kotiin. Ainakin  näyttävä Marjakanerva ja Kummituspuu kiinnostaa kaikessa karuudessaan.

Minkälaisia syyskukkia teidän parvekkeelta löytyy? 

Syyskuun sankarit.


Minä ja nuorempi koira olemme syyskuun tyyppejä. Syyskuu onkin pistänyt parastaan jo ihan ilmojen puolesta, sillä ei ihan heti tule mieleen milloin viimeksi on ollut näin upeat ilmat tähän aikaan vuodesta. Kuljin uuteen työpaikkaan muutaman ensimmäisen päivän bussilla ja metrolla, mutta koska oli niin hyvät ilmat, päätin yksi kaunis aamu hypätä pyörän selkään ja polkea baanaa pitkin töihin. Pyörällä matka on noin reilu seitsemän kilometriä pitkä, joten pyöräillessä saa ihan kivan startin aamuun koirien aamulenkin lisäksi. Pyörällä kulkiessa ehtii havannoida ja ihastella maailmaa ihan eri tavalla kuin metrossa. Siellä kun lähinnä yrittää olla katsomatta keneenkään päin. Työmatkalla baanalla kaikki ohittaa minut hurjaa vauhtia, mutta ei se haittaa. Minä ihastelen ohi menevien hienoja kalliita pyöriä. Poljen vaihteettomalla Jopollani omaan tahtiini. Töölönlahdella ihastelen tyyntä vettä ja maisemia, katselen sorsien hiljaista lipumista veden pinnalla ja fiilistelen ihmisten reippautta aamulenkillä. Iltapäivällä kotiin polkiessa säikähdän joka kerta ihmisten kiljuntaa Lintsin Raketissa, kun se ampaisee ilmaan. Baanalla taas kaikki painaa ohi niin että perävalot vaan välkkyy, mutta ei se mitään. Minä poljen sillalle, kotiin ja koirien kanssa lenkille. Päivän pyöräilykilometrisaldoksi tulee 15,2 kilometriä.

Tänään on juhlavuorossa meidän pikkujäbä ja minun omat syntymäpäivät on onneksi vasta kuun lopussa. En kuitenkaan näytä teille kuvaa nakkikakusta, sillä se ei ole esteettisesti kovinkaan kaunis näky. Daltonin mielestä se oli maailman paras kakku tähän asti, ainakin kuolan määrän perusteella. Nakkikakun lisäksi synttärisankarin päivää vietetään ulkoilemalla ja palloleikeillä. Siispä ulkoilemaan ja heittelemään palloa!