sunnuntai 24. tammikuuta 2016

DIY kynttilöiden koristelu.



Viime viikolla minun teki mieli askarrella eikä oikein ollut mitään askarteluvälineitä. Mietin myös, jos olisin leiponut jotain, mutta ei oikein tehnyt mitään mieli (perus :D). Keittiön kaappeja tutkiessani löysin Marimekon ja Indiskan servettejä ja päätäni kääntäessä huomasin myös valkoiset kynttilät pöydällä. Siitähän se idea sitten lähti!

Laitoin vanhan kihartimen lämpiämään. Kuorin serveteistä vain kuviollisen päällyskerroksen jäljelle ja asetin kynttilät pöydälle. Kihartimen lämmetessä leikkasin serveteistä kynttilänkokoiset palat. Asettelin servetit kynttilöiden ympärille ja otin lämpimän kihartimen. Hiljalleen kihartimella kuumentamalla servetin päältä steariini suli ja kiinnitti servettiä kynttilään. Tarkoitus on siis saada steariini sen verran lämpimäksi, että se toimii liimana servetille. Näin perusvalkoiset kynttilät saa uuden ihanan kuosin päälleen.  

Kynttilöitä voi edelleen polttaa, vaikka niissä on nyt servettikuoret päällä. Kuumentamisen voi tehdä myös esimerkiksi silitysraudalla tai kuumentamalla veistä. Kannattaa muistaa, että steariini tulee paperin läpi kihartimeen tai silitysrautaan tai millä ikinä sitä kuumennatkaan eli kuumennuslaite kannattaa putsata huolella, ettei seuraavana maanantaiaamuna ole tukka tai vaatteet steariinissa :)
maanantai 18. tammikuuta 2016

Pataleipä.



Seuraavaksi saatte reseptin superhelposta pataleipästä, jonka tekemistä ei vain voi lopettaa :D Kun ensimmäinen pataleipä putkahti uunista ja padasta ulos jäähtymään, huomasin jo väsääväni uuden pataleivän taikinaa. Taikina tässä kannattaakin tehdä hyvissä ajoin, sillä sen pitää kohota rauhassa kelmun alla peitettynä 12-24 tuntia. Mitä pidempään taikinan antaa kohota, sitä maukkaampi leivästä tulee. Tässä ohje:

4 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sekoitu, mutta älä vaivaa taikinaa. Jätä taikina kohoamaan kelmun alle 12-24 tunniksi huoneenlämpöön. Levitä tasolle paljon jauhoja ja kumoa taikina jauhojen päälle. Muotoile taikinasta pallo ja jätä se 30 minuutiksi leivinliinan alle tai uudestaan kelmun suojaan. Pane kannellinen pata kylmään uuniin ja laita uuni päälle 225 asteeseen. Ota lämmitetty pata uunista ja laita taikina pataan. Tee pari viiltoa taikinan pintaan ja heitä päälle pikkasen jauhoja. Laita kansi pataan päälle ja uuniin taas 30 minuutiksi. Ota padan kansi pois ja anna padan olla vielä 15 minuuttia uunissa. Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Laita leipä ritilän päälle jäähtymään, mutta älä peitä sitä leivinliinalla tai muulla, että kuoren rapeus säilyy.
lauantai 9. tammikuuta 2016

Bea Uusma: Naparetki -Minun rakkaustarinani

Andree, Strindberg ja Frankel juovat samppanjaa lähtömaljaksi. On aika lähteä. He kaupuavat koriin. Nyt.

Kaikki Tanskansaarelle seisahtuu muutamaksi sekunniksi. Myrskylinnut lakkaavat kirkumasta. Aallot vasten rantaa tyyntyvät, kesken liikkeen. Strindberg ei oikein pysty pidättämään kyyneliä. Ja sitten Andréen ääni katkaisee hiljaisuuden: Köydet irti! Mutta kun köydet isketään poikki, pallo ei nouse ilmaan lainkaan niin kuin on suunniteltu. Sen sijaan kova tuuli nappaa sen ja paiskaa ilmapallotalon ainoaa pystyssä olevaa seinää päin. Pallo törmää rajusti kulmahirteen ennen kuin se viimein nousee kohti taivasta. Andréen suusta kuullaan viimeiseksi sanat: 
Mikä helvetti se oli?

Sain joululahjaksi Bea Uusman Naparetki -Minun rakkaustarina-kirjan ja se pääsee suoraan kunniapaikalle näkyville kirjahyllyyn. Tämä kirja on tietokirja, mutta samalla se on myös visuaalisesti kaunis ja jännittävä filosofinen kirja seikkailusta, tutkimusmatkailijoista ja rakkaudesta. Ei ihme, että tämä kirja on voittanut Ruotsissa Tieto-August-palkinnon vuonna 2013 ja nyt käännetty jo viidelle kielelle. 

Kirjailija, lääkäri ja kuvittaja Bea Uusma löysi tylsissä juhlissa juhlapaikan kirjahyllystä kirjan Salomon Andreen naparetkestä ja kiinnostui tarinasta täysin, melkein jopa pakkomielteeksi asti. Juhlista lähdettyään hän vietti seuraavat 15 vuotta tutkiessa kaikkea mahdollista mitä kolmen tutkimusretkeilijän (Salomon August Andreen, Nils Strindbergin ja Knut Frænkelin) 1800- luvulla suunnitellusta matkasta vetypallolla Huippuvuorilta Pohjoisnavalle oli kirjoitettu ja dokumentoitu. Bea jopa matkustaa kolme kertaa itsekin Huippuvuorille tarkoituksena päästä Valkosaarelle, mutta joka kerta meressä on liikaa ahtojäitä. Hän anoo Napatutkimussihteeristöltä pääsevänsä mukaan jäänsärkijälle ja sitä kautta Bea lopulta pääsee Valkosaarelle itsekin.

Perun sen mitä sanoin kylmyydestä. Se ei ole lainkaan kylmää elohopeaa. Helvetti, se on raakaa ja kosteaa. Tuuli jäämereltä ryömii sisään kaula-aukosta ja hihansuista, vaikka minulla on vastaostetut GoreTex-napaseutuvaatteet. Heillä oli villaiset takit ja neulehanskat. 

Matkallaan miehet hävisivät ja he löytyivät 1930-luvulla Valkosaarelta kuolleena. Arktisessa ilmastossa heidän päiväkirjat, kirjeet ja valokuvafilmit oli säilyneet niin, että valokuvat pystyttiin kehittämään ja jälkikäteen tutkimaan. Kirjassa on mukana rakkaustarina 24-vuotiaasta Nils Strindbergistä ja hänen kihlattustaan 25-vuotiaan Anna Charlieristä (jonka nimi merkitsee ranskaksi vetypalloa). Nils kirjoittaa kirjeitä Annalle ja Anna uskollisesti odottaa häntä. Kunnes kirjekyyhkyt ei enää tuo kirjeitä ja Anna lopulta menee naimisiin toisen kanssa. 

Annan posket ovat liekehtivän punaiset. Hän istuu aivan hiljaa. Hänen kyyneleensä valuvat verkalleen. Occa lohduttaa häntä, ja sillä hetkellä he päättävt, yhdessä, että he eivät aio alkaa huolestua ennen kuin on kulunut yksi vuosi. Yksi vuosi, tästä päivästä lukien.

Mutta Occa ei sano, mitä hän oikeasti ajattelee. Tuntuu kuin hän olisi saanut kuolinviestin. 

Tämä kirja vie mennessään, jos yhtään pitää seikkailuista, tutkimusretkistä, rakkaudesta ja innosta toteuttaa jotain suurta. Näillä miehillä oli unelma, jota he lähtivät toteuttamaan suurella innolla. Tämä ei ole tavallinen tietokirja, vaan tämä on visuaalisesti upea ja jännittävä seikkailukirja. Suosittelen!
tiistai 5. tammikuuta 2016

Ihana, kaunis ja jäätävän kylmä pakkaspäivä.







 Hyvää uutta vuotta 2016! Meillä täällä Helsingissä on pakkasta rapsakat -19 astetta tänään. Merituulen ansiosta pakkanen tuntuu sata astetta kovemmalta, mutta ei hätää. Kyllä me tästä selvitään! Toppahousut on kaivettu yläkaapista esille ja joululahjaksi saadut nahkarukkaset pehmoisella lampaankarvavuorella on tässä pakkassäässä kultaakin kalliimmat.

Ruokakauppaan kävellessäni huomasin kerrostalojen välistä, että meri höyryää. Kotiin tultuani nappasin kameran ja kipitin äkkiä meren rannalle. Henkihän siinä meinasi salpautua, niin pakkasen ansiosta kuin luonnon kauneudenkin. Nämä valokuvat ei anna lähellekään täyttä oikeutta sille, miten kaunista merellä oli, mutta vähän osviittaa siihen suuntaan kumminkin. Aurinko paistoi, meri höyrysi ja joutsenet lounasti kiireettä. Hätäisempi olisi voinut luulla, että joutsenet olisi ottanut äkkilähdön etelän lämpimään pakkasten tultua, mutta näillä joutsenilla ei ollut mikään kiire minnekään. Eipä tässä itselläkään ole mikään kiire minnekään. Lomaa on vielä tämä viikko eikä mitään suunnitelmia mielessä. Hyvä niin!