maanantai 11. joulukuuta 2017

Ristiriita.


Mieleni halajaa mennä kaupoille katselemaan joulukoristeita, kerätä iso kasa kaikkea kaunista ostoskoriin, laittaa kotona joululaulut soimaan, kuumentaa pari lasillista glögiä ja koristella koko kämppä joulun tunnelmaan. Toisaalta taas ei tee mieli yhtään. Jostain syystä kamppailen jatkuvasti itseni kanssa minimalismin ja tavaroiden ostamisen kanssa. Rakastan minimalismia ja sen helppoutta, mutta samaan aikaan rakastan myös koriste-esineillä sisustamista, asetelmia ja uusia tavaroita. Tykkään myös joulusta, mutta en pidä siitä hössötyksestä ja stressistä minkä se saa monesti aikaan.

Näin ensi hätään aion pelastaa joulufiilikseni luonnon materiaaleilla. Tiedän, että olen auttamattomasti myöhässä joulusisustuksen laittamisesta, mutta hei! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Heti kun olen teen juonut, otan koirat mukaan ja menen metsään keräämään käpyjä, männyn oksia ja keppejä otsalampun valaistessa pimeää maisemaa. Tänään olen suunnitellut vielä käyväni myös hakemassa varastosta meidän muutamat vanhat koristeet, jotka saavat nyt toistaiseksi riittää kodin koristeluun jouluisammaksi. Jos osaisin taikoa lumisadetta, niin taikoisin sen, sillä tämä jatkuva vesisade lannistaa minun yritykset joulufiilistelyille. Huomiseksi on taidettu luvata kunnon lumimyräkkää, joten bring it on! Lunta on siis tiedossa! 

Kyllä se joulufiilis sieltä vielä tulee!
sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joka hetki olemme yhä elossa.


 Tom Malmquistin kirja Joka hetki olemme yhä elossa oli kirja, josta samaan aikaan pidin todella paljon enkä sitten yhtään. Kirja perustuu kirjailijan omaan elämään. Tositapahtumiin, jotka on niin rankkoja, että ihmettelen miten hän on siitä järjissään selvinnyt. Koska kirjan tapahtumat on tosia, oli tunnekokemus kirjasta potenssiin sata, kun tietää Malmquistin olleen kesken suruprosessia kirjaa kirjoittaessaan.

Kirjailijan avopuoliso Karin kuolee akuuttiin leukemiaan viikko lapsen syntymän jälkeen. Leukemia havaittiin sairaalassa, kun Karinin vointi oli romahtanut. Tyttölapsi syntyy keisarinleikkauksella ja tuore isä yrittää pitää itsensä kasassa vastasyntyneen vauvan vuoksi. Kirjassa muistellaan Karinin ja Tomin yhteistä elämää; kuinka he tapasivat, aloittivat seurustelemaan sekä millaista kahden kirjailijan arki oli. Kirjan kerrontaa vaihtelee nykyisyyden ja menneisyyden välillä maalaamatta asioita kauniimmiksi kuin mitä ne ovat. Kirjan lopussa myös Tomin isä menehtyy pitkän sairauden hävittyään. 

"Tom, viimeiset hetket ovat lähellä, Nygren sanoo. Okei, kauanko vielä? kysyn. Jatkan hoitoa vähän aikaa mutta mitään ei ole tehtävissä, vaikea sanoa, joitain tunteja ehkä, hän sanoo. Painan käteni Karinin poskille, hyväilen sormillani hänen otsaansa, se tuntuu hikiseltä. Saanko olla yksin hänen kanssaan? Toki, niin kauan kuin haluat, Nygren vastaa. Sairaanhoitaja laskee tehosänkyä niin että pystyn istumaan jakkaralla ja samaan aikaan pitämään Karinia kädestä, sitten hän hakee minulle kupin kahvia, tuuletusikkuna on auki, Essingeledeniltä näkyy autojen valoja, en uskalla suudella Karinia, ilmavirta liikuttaa hänen hiuksiaan, haluaisin suudella häntä, katson häntä hämärässä, hänen yöpaitaansa on brodeerattu kiemurteleva kasvi, makaan tukholmanvalkoisella sohvalla, siemailen pieniä kulauksia, en ole koskaan ennen ollut yötä Karinin luona, ikkunat ovat auki Metargatanille, asunnossa käy kevyt ristiveto, Karin tekee muistiinpanoja pieneen kirjaan jonka hän piilottaa tyynyn alle, hän työntää tulpat korviinsa ja ottaa silmälasit päästään, hän sanoo hyvää yötä, Tom, ja sammuttaa valot."

Kirjassa ei puhuta tunteista ollenkaan, vaan kerrotaan vain tapahtumien kulusta, mikä itseäni välillä ärsytti suunnattomasti. Olisin halunnut ja odotinkin, että Tom kertoo mitä hän tuntee. Kaikesta päätellen hänen oli pakko vaan toimia vaikeassa tilanteessa lapsen vuoksi, eikä antaa tunteilleen valtaa. Tai sitten kyseessä on mies, joka ei tunteistaan puhu. Toisaalta tälläinen tapahtumien puhdas kerronta antoi enemmän tilaa omille tunteille ja ajatuksille.

"Yksityisestä surusta on vaikea kirjoittaa, ja vielä vaikeampaa on tehdä se hallitun tyylikkäästi. Malmquistin tavoin onnistuminen on yksinkertaisesti kirjallinen riemuvoitto." -Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoraati.

Kirjan viimeinen luku on kaunis ja rehellinen kuvaus Tomin elämästä yhdessä tyttölapsensa kanssa. Täydellinen päätös kirjalle.

*sisältää affiliate-linkkejä
sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Helppo, nopea ja herkullinen nachovuoka.


Sunnuntain herkkulounaaksi valmistettiin tänään nachovuoka. Nachovuoka on todella helppo ja nopea tehdä sekä yksi herkullisimmista tex mex-tyylisistä ruoista, jonka tiedän. 

Ensin sinun tulee valmistaa kastike:
-paista 400 g luomujauhelihaa.
-lisää sipuli ja paista, kunnes sipuli on pehmennyt. 
-mausta taco mausteseoksella ja cayannepippurilla.
-lisää purkillinen Mutti (luomu)tomaattimurskaa.
-lisää 2 dl ruokakermaa.
-kiehauta.

Seuraavaksi kootaan ruoka uunivuokaan:
-Laita uunivuoan pohjalle puolet valmiista kastikkeesta. 
-lisää 100 g (puolet pussista) nacho-sipsejä.
-lisää loput kastikkeesta.
-lisää halutessasi avokadoa, paprikaa yms.
-lisää loput nacho-sipsit.
-lisää juustorastetta pinnalle.

Paista uunissa noin 10 minuuttia 250 asteessa ja herkuttele!
tiistai 28. marraskuuta 2017

Tervetuloa kotiin!


Tultiin viime perjantaina aamuyöllä yön yli kestävältä horrorlennolta* kotiin. Kaivoin avaimet laukun pohjalta, avasin oven ja suuni loksahti auki. Jotenkin olin onnistunut siinä loman aikana tai ehkä yölennon aikana unohtamaan, että meillä tehtiin remontti keväällä. Katsoin ulko-oven avattuani hetken suu auki eteistämme ja vilkaisin oikealle makuuhuoneeseen. En muistanut kuinka kaunista, avaraa ja valoisaa meillä nykyään on! Näin jälkikäteen miettien en edes ymmärrä miten on mahdollista viikossa unohtaa miltä koti näyttää, mutta ehkä väsymyksellä oli jotain tekemistä asian kanssa. Olinhan viikon lomani aikana unohtanut työkoneeni salasanankin, joten työkaveriani lainaten "taisi olla aika onnistunut loma".

Samalla kun mietin kuinka kaunista meillä on, mietin myös että makuuhuone tarvitsee todellakin verhot, joka toisi vielä viimeisen silauksen makuuhuoneelle ja tekisi siitä astetta kodikkaamman. Mietin jopa samettiverhoja. Tiedän, että ne ovat ns. trendiverhot tällä hetkellä, mutta toisaalta uskon niiden olevan pitkäikäiset verhot (erityisesti talvisin niitä voisi käyttää), kun vain ostaa laadukasta materiaalia. Eikä trendiverhoissa mitään pahaa ole, eihän? Katsottiin kesällä Ikeassa samettiverhojen tyylisiä verhoja, mutta torppasin ne samantien tylysti, sillä olin vahvasti sitä mieltä, että niihin tarttuu koirien karvat kiinni liian helposti. Meidän vanhemmalla koiralla kun on tapana aina mennä "piiloon" nukkumaan verhojen taakse ja erityisesti karvanlähdön aikaan verhojen alalaitaa koristaa mustat karvat, joita siistin joskus päivittäin, joskus kerran viikossa viikkosiivouksen yhteydessä.  Mutta vastauksena kysymykseesi, kyllä. Siinä viiden sekunnin aikana kun ulko-ovi ja eteisen ovi avautui, ehdin unenpöpperössä miettiä kaiken tuon.

Olen päättänyt olla shoppailulakossa loppuvuoden poislukien joululahjat ja synttärilahjaksi saamani My O My:n lahjakortti, jonka todellakin aion käyttää heti kun ehdin/jaksan keskustaan raahautua, joten ehdin hyvin vielä miettiä minkälaiset verhot meille kannattaa hankkia. Joku on purrut minun ompelukoneen johdon poikki ja pohdiskelen tässä samalla, että kävisinkö ompelukoneen varaosaliikkeestä ostamassa vain uuden johdon vai ostaisinko astetta paremman ompelukoneen käyttööni ja myisin tuon vanhan halvalla ilman johtoa eteenpäin. Kunnon Bernina-kone houkuttelisi ja tässä yli vuoden ilman ompelukonetta olleena pääni pulppuaa ideoita mitä ommella itselleni, koirille, miehelle ja kotiin. Voi olla, että vanhan rakkaan Singerini tehot ei riitä kaikelle mitä olen suunnitellut! 


Kun puhuin postauksen alussa horrorlennosta*, niin se tosiaan oli elämäni pelottavin lento, jonka vuoksi päätin etten seuraavaan kuuteen kuukauteen astu lentokoneeseen jalallani, vaikka matkakuume polttelee edelleen ja tekisi mieli kääntyä kannoillani ja lähteä takaisin jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen maahan. Vaikka olen lentänyt Kiinassa Hainanin saarelta Pekingiin pienessä paikallisessa lentokoneessa, jossa lentoemot tai kukaan muukaan koko hitsin lentokoneessa ei osannut puhua englantia, ukkosen läpi, niin koin kotimatkamme Lissabonista vielä pahemmaksi. Lento lähti iltakymmeneltä ja meidän paikkamme oli viimeisellä rivillä. Takanamme oli siis vessat ja ei hyvää päivää mikä *piip*haju vessasta aina välillä tuli jonkun käytyä tyhjentämässä suolistonsa sinne. Lisäksi lentoon lähdettyämme lentokoneesta kuului (minkälien kattopellin ollessa vähän huonosti kiinni) kovaa ininää. Ihan kuin korvassa tinnittäisi tosi lujaa. Kukaan siinä lentokoneessa ei saanut nukuttua sen kovan ininän takia. Minä, jolla on suht vilkas mielikuvitus, tietysti keksin teorian, että kattopellissä oleva ruuvi on löystynyt ja lentokoneen kattopelti repsottaa, josta ääni tulee. Tarpeeksi kauan kun mennään vastatuuleen, kattopelti alkaa repsottamaan entistä enemmän ja kohta ollaan ilman kattopeltiä (todennäköisesti lentokoneiden kattopellit ei ole kiinnitetty ruuveilla kiini, mutta en muutakaan teoriaa ininälle keksinyt siihen hätään). Ininän lisäksi ruokailun kohdalla lasillista punaviiniä nauttiessani (hermojani varten ja pitääkseni mielikuvitukseni aisoissa) lentokone lensi ihan kamaliin ilmakuoppiin. Enkä puhu nyt mistään pienistä ilmakuopista, vaan sen tason ilmakuopista, että lentoemät- ja sedät juoksi tarroilukärryjen sä kanssa kiireesti takaisin takaosaan ja vyöttivät itsensä turvavöillä huolestunut ilme kasvoillaan. Minä olin saanut juuri syötyä ja olin ottamassa hörppyä punaviinilasistani, kun pomppiminen alkoi. Eihän siitä punaviinin nauttimisesta mitään tullut, kun kone pomppi kuin kengurut Australian auringon alla. Itkuhan siinä meinasi minulla tulla ja mies nappasi lasin kädestäni ja vetäisi punaviinin kitusiinsa (kuulemma ennen kuin viini on sylissäni). 


Että sellainen mukava kotimatka. En siis nukkunut koko yönä lennolla, vaikka yleensä minulla ei ole mitään vaikeuksia nukkua lentokoneessa, autossa tai junassa. Voin kertoa, että unirytmi meni tuon lennon takia ihan sekaisin ja on ollut hieman haasteellista tämä arkeen palaaminen, mutta kyllä tämä tästä! Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan :) Mutta ne verhot... Kannattaakohan koiratalouteen samettiverhoja ostaa? Onko kokemusta?
sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sunnuntai-illan rituaalit ja podcast-suositus.


Viimeinkin kotona! Vietiin viime viikonloppuna koirat appiukolle hoitoon ja hypättiin lentokoneeseen suuntana ihana Lissabon. Olen pitkään halunnut käydä Portugalissa ja Lentodiileistä löysimme hyvät tarjoukset muutaman päivän pituiselle kaupunkilomalle. Koirat on nyt haettu takaisin kotiin ja minulla on tämä ilta aikaa valmistautua arkeen ja maanantaihin. Minulle on tullut sunnuntai-iltoihin tapa, jota olen toistanut jo pitkään ja jota ilman koko seuraava viikko on jotenkin erityisen hankala ja vaikea. Tuohon tapaani kuuluu tietynlainen valmistautuminen seuraavan viikon työviikkoon. 

  • Teen arkiruoan alkuviikoksi valmiiksi. Yleensä arkisin syömme pata- tai laatikkoruokia, jotka riittävät pitkälle viikkoon. Yleensä en jaksa tai ehdi tehdä arki-iltaisin kunnollista kotiruokaa, joten valmistan sunnuntai-iltaisin arkiruoan valmiiksi.
  • Silitän pesusta tulleet vaatteet kerralla kaikki, että viikolla aamuisin voin vain vetäistä päälle vaatteet kaapista suoraan ilman että niitä siinä vaiheessa tarvitsee enää silitellä. Jos tämä vaihe jää minulta hoitamatta, niin minulle menee helposti koko seuraava viikko pilalle tämän takia. Aamuisin en mitenkään jaksa tekemään minkäänlaista vaatehuoltoa ja jos ei vaatekaapissa ole yhtään silittämätöntä paitaa tai mekkoa, niin siitä päivästä ei tule hyvä päivä. Minulla on tapana vaatteiden silityksen yhteydessä kuunnella yleensä podcasteja. Tänään kuuntelin Radio Helsingin Naisen Kengissä-podcastia, jossa Maria Veitola haastattelee Jenni Pääskysaarta ja Hanna Sumaria aiheena: "Naiset puukottavat toisiaan selkään työelämässä". Aiheena tämä on todella mielenkiintoinen ja tässä podcastissa oli todella hyvää monipuolista keskustelua asiasta. Suosittelen kuuntelemaan! 
  • Lasken kylpyammeen täyteen lämmintä vettä kylpyvaahtoineen. Pesen hiukset pitkän kaavan mukaan, levitän hiusnaamion hiuksiini vaikuttamaan kylvyn ajaksi ja kasvoille laitan kasvonaamion. Laitan Spotifysta rentouttavaa musiikkia soimaan, suljen silmät enkä mieti mitään. Olen vain. Lillun kylpyvedessä hoitavien naamioiden helliessä päänahkaani, hiuksiani ja kasvojeni ihoa ja musiikin helliessä sieluani. Joskus jätän jopa musiikin pois ja olen vain hiljaisuudessa. Tämä on ehdottomasti sunnuntai-illan rituaalini lempiasia. Olla vaan, hemmotella itseäni kauneushoidoilla ja rentoutua.
  • Laitan lenkkivaatteet valmiiksi aamulenkkiä varten. Aamuisin heti herättyäni vien  nimittäin koirat lenkille miehen vielä nukkuessa. Kun lenkkivaatteet on valmiiksi laitettuina aamulla, en kolistele niin paljon ja pääsen nopeammin ulos raittiiseen ilmaan lenkkeilemään koirien kanssa. 
  • Ennen nukkumaanmenoa juon vielä kamomillateetä, luen kirjaa ja laitan herätyskellon soimaan aamuksi. 

Miten sinä valmistaudut sunnuntai-iltaisin arkeen?